| Hyppää vuoteen: | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2011 |
1987-88
 |
| Sforzando |
Ensimmäiset kuukaudet kuluivat innokkaassa reenauksessa (huom! t-kirjain reenata-sanan edessä on helsinkiläisten outo keksintö) ja kovatahtisessa biisien teossa. Huhtikuussa jopa nauhoitettiin muutama biisi ja eipä aikaakaan kun olikin jo aika astua ensimmäiselle keikalle. Ajankohtana vappuaatto (tästähän tuli myöhemmin hyvinkin tuttu tapa viettää vappua) ja keikkapaikkana Tampereen Vanha kirkko. Miksaajana ja kaikenkattavana teknisenä vastuuhenkilönä tällä keikalla, kuin myös tulevina vuosina, toimi Jarkko Posti. Siihen aikaan kun ei vielä edes osattu haaveilla mistään valoista tai monitoroinnista, tekniikkahenkilöstön lukumäärä oli luonnollisesti hyvin vähäinen.
 |
| 1988 |
Takaisin
1989
 |
| 1989 |
Kevät ja kesä reenailtiin, vietettiin leppoisaa aikaa ja tutustuttiin läheisesti reenikämpän naapurissa sijaitsevaan grilliin, josta sai mm. erittäin maukkaita seitsemän nakin hot dogeja. Kesäkauden reeneissä tapahtuneen sattuman myötä (sekä Petri että Jani olivat pukeutuneet samoin) päätettiin Terapian keikka-asuksi ottaa mustat t-paidat ja iloisen värikkäät bermuda-shortsit, joita ruvettiinkin käyttämään heti seuraavasta keikasta alkaen. Syksyn tullessa tehtiin muutama keikka, kunnes Petrin maanpuolustusvuoro rupesi hieman haittaamaan keikoilla käyntiä. Näihin aikoihin oli muuten mahdollista nähdä neljä räikeästi pukeutunutta kaveria juoksulenkillä(!) ennen keikan alkua. Hulluja aikoja!
Takaisin
1990
 |
| 1990 |
Ristirock järjestettiin heinäkuussa ja tänä vuonna myös Terapia oli saanut kunnian esiintyä tässä maineikkaassa tapahtumassa. Festarialueelle leiriytyneet saattavat muistaa mielekkään herätyksen lauantaiaamuna kello seitsemän, kun Antti aloitti soundcheckin basaria polkemalla. Vuoden muita saavutuksia oli Terapia-lehden ensimmäinen numero (nykyään suuri keräilyharvinaisuus) ja Mikon vuoro lähteä palvelemaan isänmaata. Maininnan arvoisena seikkana myös pääpalkinnon nappaaminen Manse Gospel /Gospel Soundcheckista, joka järjestettiin marraskuussa Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella.
Takaisin
1991
 |
| 1991 |
Lokakuun lopulla Antin toipuessa jalkaleikkauksestaan, otettiin esille rumpalinvaihdosasiat. Checkpoint-yhtyeen rumpali Harri, joka oli jo osoittanut kykenevänsä selviytymään vaativistakin koettelemuksista mm. supikoirien kanssa, oli ilmaissut halukkuutensa tehdä Terapian riveissä enemmänkin kuin vain roudata, ajaa autoa tai viimeistellä petoeläimiä. Luonnollinen päätös tässä tilanteessa oli siis ottaa Harri rumpuihin. Näin ollen Antti palasi jälleen kitaran pariin ja siinä sivussa otti myös vastuun lead-laulusta Petrin keskittyessä aktiivisemmin kitarointiin. Näissä leppoisissa kuvioissa vierähti loppuvuosi ahkeran reenaamisen siivittämänä ja uuden reenikämpän innoittamana.
Takaisin
1992
 |
| 1992 |
Syyskauden alussa oli taas vuoro tarkastella bändin rakennetta. Petri palasi lead-laulajan paikalle, kitaroita soviteltiin hieman uusiksi Antin ottaessa vastuun Petrin komppiosastosta ja edellisenä keväänä pois jätetyt shortsit palasivat lavoille. Ja kun Janille vielä kannettiin tausta"laulu"mikki, oli lopullinen Terapia viimein muodostunut. Sitten alkoikin joku puhua levynteosta.
Tähän mennessä ajatus oikeasta levystä oli kuitattu vitsillä. Demonauhoja oli vuosien varrella äänitelty ahkerasti omaan käyttöön, mutta mitään myytäväksi kelpuutettavaa ei nauhalle ollut tallentunut. Terapialaisille tutut tamperelaiset pastorit Tarvo Laakso ja Mauri Virtanen lopulta painostivat varaamaan ajan Tarvon suosittelemasta JJ Studiosta. Ja kun vuoden viimeiselle neljännekselle päästiin, oli studio varattu tammikuulle ja valintoja levybiiseistä tehtiin ankaran analysoinnin ryhdittämänä.
Takaisin
1993
 |
| 1993 |
Maaliskuun alussa julkaistu "Tule ja kazo" puolestaan nousi nopeasti yhdeksi myydyimmistä kristillisistä levyistä Suomessa. Ennen kuulemattomat kitaravallit ja sisimpään osuvat aidot sanoitukset purivat kuulijakuntaan. Ja ennen kuin Terapia huomasikaan, oli bändin nimi tullut tutuksi lähes koko maassa. Kevään melko rauhallisen keikkailun jälkeen loppukesästä vauhdittunut tahti jatkui pitkälle syksyyn. Loppusyksyllä koitti ensimmäinen vierailu "Pohjois-Suomeen" ja samana viikonloppuna oli myös vuoro valloittaa Vantaa Myyrmäki-hallissa järjestetyssä Music & Mission -tapahtumassa. Vuoden viimeisinä keikkoina oli ensiesiintymiset varuskunnissa (Vekaranjärvi ja Tikkakoski), sekä viisivuotisjuhlakonsertti Tampereella. Jälkimmäisin on säilyttänyt paikkansa ainutlaatuisena tilaisuutena päästä kuulemaan mm. kappaleita He Will Take Care Of You ja Lipsuvan lapsen laulu.
Takaisin
1994
 |
| 1994 |
Kevät vierähti jälleen vauhdilla keikkojen soittamisen sekä singlen äänitysten parissa ja loppukesään tultaessa oli aika astua uudelleen Studio JJ:n hämyisiin kammioihin. Syyskuun lopulla tuotos oli kansan kuultavissa ja vastaanotto taisi yllättää kaikki. Levynjulkaisu pidettiin Tampereella Ristirock /Ruskaretki Raamattuun -tapahtuman yhteydessä ja uunituore "Täällä taas" -cd lähestulkoon riistettiin käsistä. "Tule ja kazo"n ollessa omalla tapaa kokoelma viiden vuoden ajalta syntyneistä biiseistä, jotka studiotyöskentelyyn tottumaton bändi oli käynyt soittelemassa nauhalle, oli nyt julkaistu "Täällä taas" tiukka, hyvin kuiva paketti. Tyylikkään karulla linjallaan Terapian toinen pitkäsoitto onkin ehkä jäänyt eheimmäksi kokonaisuudeksi koko Terapian uran aikana. Pojat olivat miehiä nyt.
Takaisin
1995
 |
| 1995 |
Kesän jälkeen koitti aika lähteä tien päälle ja uuden levyn julkaisemista juhlittiin muutaman päivän rundilla, jonka päätti virallinen levynjulkaisukeikka Tampereella. Keikkaa tehtiin loppuvuotta kohti painottuvalla tahdilla ja vuoden viimeiselle neljännekselle keikkoja kertyi jo lähes parikymmentä. Myös ensiesiintyminen Turku-hallissa (tuohon aikaan vielä nimeltään Elysé Arena) otti paikkansa marraskuussa.
Takaisin
1996
 |
| 1996 |
Ristirockin järjestäjät olivat kaavailleet tälle vuodelle jotakin ainutlaatuista, joka jäisi unohtumattomana tapauksena yleisön mieliin. Tarkoituksena oli toteuttaa Upside Down -keikka yhdessä bass'n Helenin kanssa. Ideana oli kummallekin bändille soittaa puoli keikkaa Terapian biisejä ja toinen puolisko bass'n Helenin biisejä. Ja näin pääsi paikalla ollut festariväki kuulemaan Terapian esittävän kappaleita kuten Sana sekä Jano ja bass'n Helenin puolestaan versioimaan sellaisia kappaleita kuin Vanhat kuviot ja On se ihmeellistä. Kuten Petri Terapian ollessa lavalla totesikin; täytyyhän muusikoillakin olla hauskaa.
Syksyn keikat olivat siitä normaalimmasta päästä ja uusia paikkakuntiakin sai merkitä karttaan mukavasti. Kuluneen vuoden Maata näkyvissä -festareilla Terapia kävi ottamassa vastaan vuoden yleisösuosikkipalkinnon ja syyskauden päättyminen tapahtui Järvenpään Rockspot-tapahtumassa. Uutta materiaalia oli keikoilla jo syksyn mittaan jonkin verran kuultu ja joulukuu kului mukavasti näitä biisejä reenatessa.
Takaisin
1997
 |
| 1997 |
Kuhmon keikkareissu toukokuun alussa sai aikaan toisenkin tapauksen, jossa lupautuminen yhdelle keikalle koitui kohtalokkaaksi. Törmän Jussi nimittäin tuli tuuraamaan Salosen Mikkoa monitorimieheksi, kun Mikko joutui jäämään pois tältä reissulta. Lokakuuhun tultaessa jäi Salon Jussi pois valomiehen hommista, ja niinhän siinä sitten kävi Jussinkin (Törmän Jussin) kohdalla, että tuo "yksi päivä" venähti useammaksi vuodeksi.
Kuten aiemmin on jo mainittu, bass'n Helenin Olli ja Harri olivat käyneet tuurailemassa poissaolijoita edellisen kevään aikana. Kun Lindellin Mikukin oli ehtinyt toimia Antin sijaisena jo paria vuotta aiemmin, oli viimein aika saada myös Oinosen Mikko (bass'n Helenin basisti siis) Terapian keikalle. Kun sitten syyskuun lopulla Heikkilän Mikon joutui jäämään vuoteen omaksi, lähti Mikko (Oinonen) reipasta pelimieshenkeä osoittaen parille keikalle bassottelemaan; kymmenen minuutin varoitusajalla! Bussimatka kului biisejä harjoitellessa ja kun keikkapaikan lavaan saatiin teipattua biisien sävellajit ja osiot, menivät keikat vallan mainiosti. Mikko myös osoitti todeksi sen, että soittamisen voi ihan hyvin lopettaa siksi aikaa kun laulaa taustoja.
Takaisin
1998
 |
| 1998 |
Jussin (siis Vaitniemen Jussin) tulolle oli itse asiassa hyvä ajoitus. Harrin jäädessä talvilomalle syyskuun jälkeen, siirtyi Jussin (siis Salon Jussin) tilalle tullut Jussi (siis Törmän Jussi) tuuraamaan Harria rumpuihin. Ja kun näin kävi että Jussi, joka oli tullut Jussin tilalle valoihin, siirtyi rumpuihin, pääsi valoihin Jussin tilalle tullut Jussi. Niinpä kävivät sekä Jussi että Jussi keikoilla ja kaikki taatusti muistivat kulloisenkin valomiehen nimen.
Terapiassa oli jo varhain huomattu käyttää hyödyksi saman nimen esiintymistä eri ihmisillä ja tätä on hyödynnetty läpi yhtyeen historian. Jos esimerkiksi Terapian basisti Mikko Heikkilä ei ole päässyt keikalle, on häntä käynyt tuuraamassa vaikkapa jo edellä mainittu bass'n Helenin basisti Mikko, tai sitten itse Heikkilän Mikko. Harri ja Petrikin ovat joskus joutuneet jäämään keikoilta kotiin; onneksi on ollut mahdollista ottaa tuuraajaksi esimerkiksi Harri tai Petri. Miksaajamme Rautiaisen Juhan tuuraaminen onnistui helposti joko Rautiaisella tai Juhalla. Ja kävihän Terapiassa toki Keinosydämestäkin väkeä tuuraamassa, muun muassa Timo ja Timo. Rumpalin tehtävissä on kylläkin käytetty myös Juhaa ja Juhaa.
Takaisin
1999
 |
| 1999 |
Kun huhtikuusta oli selvitty, jäi vuorostaan Jani kesälomalle. Tuuraamaan kesän keikoille pyydettiin Keinosydämestä tuttua Vuorelan Timoa, joka Les Paul kaulallaan hoiteli Janin kitaraosuudet varsin ansiokkaasti. Jani tietystikään ei malttanut aivan kaikilta keikoilta pysyä poissa, niinpä Järvenpään Puistorockissa Jani hoiteli monitoreja lavalta käsin ja Joensuun Gospelfestareilla hän oli mukana Timon kitarateknikkona.
Kesän jäätyä taakse ja Janin palattua taas kitaran varteen, alkoi erinäköisiä miksaajia näkyä entistä enemmän. Juicen ammatilliset kiireet vaativat veronsa ja kun vuosituhat vaihtui, oli nappuloita vääntämässä Syrjäsen Miika. Muita viime vuosituhannen viimeisiä mainittavia tapahtumia oli punaisen keikkabussin hankinta, jonka kunnostukseen vierähti sitten kuukausi jos toinenkin.
Takaisin
2000
 |
| 2000 |
Studion jälkeen oli aika sanoa hyvästit myös vanhalle reenikämpälle. Edellisenä talvena hankitulle bussille piti saada pysäköintitilaa ja keskustakämpän lähettyvillä ei tätä mahdollisuutta ollut. Laitakaupungilta löytyi pienehkö teollisuushallin pätkä, joka saatiin vuokrattua ja lopulta myös kunnostettua sopivaan reenikuntoon.
Syksyn keikkojen äänentoisto hoideltiin uudella Martinin pa-laitteistolla Mikan ja Meeliksen ollessa mukana suurimmalla osalla keikoista; Kauppisen Teemua ja Syrjäsen Miikaakin nähtiin syystalven aikana miksauspöydän takana. Uusien ideoiden ja uusien biisien saapuessa pikkuhiljaa reeneihin, saatiin kaksituhattaluvun ensimmäinen vuosi rauhallisesti päätökseen.
Takaisin
2001
 |
| 2001 |
Loppukesästä Studio JJ odotti jo seitsemännen kerran. Tosin tällä erää vain äänitykset tapahtuivat JJ:llä, levyn miksasi Meelis omassa studiossaan. Ja syksyn alettua pääsi viimein punainen bussikin liikenteeseen. Uskomaton oli muuttunut todeksi! Monta tippaa niin hikeä ja verta, kuin kyyneleitäkin oli tässä projektissa vierähtänyt ja nyt tuotoksella pääsi keikalle. Tosin pitää muistaa, että vanhan auton kanssa saa aina olla varautunut "pieniin" huoltotöihin.
"K23" julkaistiin marraskuussa ja loppuvuoden, kuten myös tulevien vuosien keikoille tuli mukaan Miettisen Olli roudaamaan ja hoitamaan levymyyntiä, sekä myöhemmin tekemään myös valoja. Ollihan oli ollut tiiviisti mukana Terapian touhuissa jo vuodesta 1996, jolloin hän pisti pystyyn ensimmäiset Terapian kotisivut. Olli muuten oli Terapian neljäs vakituinen valomies ja ensimmäinen joka ei ollut nimeltään Jussi.
Takaisin
2002
 |
| 2002 |
Kesä vietettiin hiljaisesti bussin parissa sekä ääni- ja valokalustoa uudistaen ja kunnostaen. Syksyn keikkakauden avasi ulkokeikka Lappeenrannassa, joka jäi ainakin Meelikselle hyvin mieleen. Tämä lienee nimittäin ainoa kerta, kun keikan järjestäjä on tullut kesken keikan vaatimaan miksaajaa soittamaan lujempaa. Ja ottaen huomioon ajankohdan (n. klo 23.00) ja paikan (ulkokeikka keskustapuistossa), sekä jo vallinneen dB-tason (taatusti yli 110), on moinen pyyntö hyvin, hyvin poikkeuksellista. Mutta ainahan keikkajärjestäjää pitää totella.
Vuosi saatettiin päätökseen parin päivän "Joulusohvarundilla", jolloin koko bändi (rumpalia lukuun ottamatta) soitti keikat sohvilla istuen; kyseessähän olivat Terapian ainutkertaiset unclubbed-keikat.
Takaisin
2003
 |
| 2003 |
Kaiken ohessa työstön alla olivat Hoosiannan uudet biisit ja uudenlainen ote levyntekoon. Tähän asti kaikki oikeat julkaisut oli äänitetty JJ Studiolla, mutta nyt oli aika kokeilla uutta. Monissa demoissa käytetty MG Studio oli hiljaittain muuttanut uusiin, parannettuihin tiloihin ja Hoosiannan äänitykset alkoivat siellä Meeliksen johdolla toukokuussa. Pitkin kesää ja syksyä äänityksiä tehtiin ja vielä miksausten loppusuorallakin Jani kävi soittelemassa viimeisiä kitaroita ja Petri laulamassa - Meeliksen kotistudiolla.
Tutussa Turussa marraskuussa, mustavalkoisin tunnelmin julkaistiin Hoosianna, joka (sitä ei vielä kukaan tuolloin tiennyt) jäikin Terapian viimeiseksi studioalbumiksi.
Takaisin
2004
 |
| 2004 |
Syksyn aikana alkoi keskusteluissa heräämään ajatus tauon pitämisestä vuoden 2005 aikana. Oltiinhan tässä jo menty yli viisitoista vuotta, eikä missään vaiheessa bändi ollut levännyt paria kuukautta pidempään. Toki yksittäiset soittajat ja teknikot olivat paikoin pitäneet taukoja, mutta nyt näytti selvästi Terapia kaipaavan pidempää lepoa. Sellainen lopulta sovittiin pidettäväksi seuraavan vuoden Ristirockin jälkeen. Ainakin puoli vuotta, ellei pidempäänkin.
Takaisin
2005
 |
| 2005 |
Kevään keikkoja väritti omalla tavallaan helpottunut tunnelma ja niistä otettiinkin sitten ilo irti! Kaiken kaikkiaan viimeiselle vuodelle mahtui enää yhdeksän keikkaa ja viimeinen varsinainen reissu (Tampereelle ei tarvinnut matkata...) tehtiin Joensuun Ilosaareen. Iloa siis!
Takaisin
2011
 |
| 2011 |
Eikä siis aikaakaan kun vuokralle saatu Dannyn keikkabussi kaarsi Lahdentietä kohti Kouvolaa ja jäähallia. Keikka ei kenties (siis ei todellakaan) ollut soitannollisesti siitä parhaimmasta päästä Terapian keikkahistoriaa, mutta fiilis oli kova ja energiataso korkealla! Yleisö tykkäsi ja Terapia tykkäsi. Ei siis hassumpi tapa tehdä yhden keikan encore.
Takaisin