Historiikki

Hyppää vuoteen:19871988198919901991199219931994199519961997199819992000200120022003200420052011

1987-88
Sforzando
Loppuvuodesta 1987 Sforzando-yhtyeen laulaja-kitaristi Antti ja soolokitaristi Petri ryhtyivät miettimään mitä tehdä, kun bändi ei enää oikein tuntunut toimivan. Antti oli jo aikansa suunnitellut siirtyvänsä kitaran varresta rumpuihin ja viikkojen vierähtäessä päättivätkin pojat lähteä kaksistaan soittelemaan ja katsomaan mitä siitä oikein syntyy. Petrille oli kertynyt ajan saatossa biisejä, jotka eivät oikein istuneet Sfz:n tyyliin ja toisaalta taas kaikki Sfz:n biisitkään eivät sovittuneet ihan halutun mukaisesti. Vuodenvaihteessa Antti ja Petri pitivät ensimmäiset soittotuokionsa koulun pommisuojassa; soitto kulki, fiilis oli hyvä, koko juttu oli heille hyvää terapiaa.

Ensimmäiset kuukaudet kuluivat innokkaassa reenauksessa (huom! t-kirjain reenata-sanan edessä on helsinkiläisten outo keksintö) ja kovatahtisessa biisien teossa. Huhtikuussa jopa nauhoitettiin muutama biisi ja eipä aikaakaan kun olikin jo aika astua ensimmäiselle keikalle. Ajankohtana vappuaatto (tästähän tuli myöhemmin hyvinkin tuttu tapa viettää vappua) ja keikkapaikkana Tampereen Vanha kirkko. Miksaajana ja kaikenkattavana teknisenä vastuuhenkilönä tällä keikalla, kuin myös tulevina vuosina, toimi Jarkko Posti. Siihen aikaan kun ei vielä edes osattu haaveilla mistään valoista tai monitoroinnista, tekniikkahenkilöstön lukumäärä oli luonnollisesti hyvin vähäinen.

1988
Kesän mentyä vauhdilla ohi ja legendaarisen Pula-rock -keikan jäätyä taakse oli ilmentynyt tarve saada toinen kitaristi bändiin. Vappukeikalla poikennut Jani oli jo entuudestaan Petrin ja Mikon tuttu ja häntä pyydettiinkin lokakuun lopulla koesoittoon Petrin luokse. Janin opittua kaikki senaikaiset Terapian biisit (20 kpl!) kerrasta yhden illan aikana, päätti Terapian soittajiston pikakokous ottaa Janin toiseksi kitaristiksi bändiin. Loppuvuosi reenattiin uudella kokoonpanolla varsin aktiivisesti ja vuoden viimeisellä viikolla äänitettiin ensimmäinen nelimiehisen kokoonpanon demonauha. Ja näihin aktiivisiin merkkeihin päättyi Terapian ensimmäinen elinvuosi.

Takaisin

1989
1989
Helmikuun alussa nauhoitettiin jälleen hieman biisejä ja loppukuussa koitti viimein uuden kokoonpanon ensimmäinen keikka. Kevään reenausten välissä Terapia osallistui gospelbändeille suunnattuun koulutukseen, jossa vetäjinä ja luennoijina toimi pitkän linjan ammattilaisia. Palaute oli erittäin kannustavaa ja tästä innostuneena äänitettiin heti seuraavana päivänä jälleen lisää biisejä nauhalle.

Kevät ja kesä reenailtiin, vietettiin leppoisaa aikaa ja tutustuttiin läheisesti reenikämpän naapurissa sijaitsevaan grilliin, josta sai mm. erittäin maukkaita seitsemän nakin hot dogeja. Kesäkauden reeneissä tapahtuneen sattuman myötä (sekä Petri että Jani olivat pukeutuneet samoin) päätettiin Terapian keikka-asuksi ottaa mustat t-paidat ja iloisen värikkäät bermuda-shortsit, joita ruvettiinkin käyttämään heti seuraavasta keikasta alkaen. Syksyn tullessa tehtiin muutama keikka, kunnes Petrin maanpuolustusvuoro rupesi hieman haittaamaan keikoilla käyntiä. Näihin aikoihin oli muuten mahdollista nähdä neljä räikeästi pukeutunutta kaveria juoksulenkillä(!) ennen keikan alkua. Hulluja aikoja!

Takaisin

1990
1990
Siirryttäessä 90-luvulle (enemmistön mielestä) keikkamäärä lisääntyi ja biisit alkoivat entistä enemmän lähentyä cd-ajan Terapiaa. Tältä kaudelta ovat peräisin muun muassa kipaleet Kesken kaiken, Tule ja katso, Miljoonat vuodet, Kirkonkellot jne. Kevään aikana oli myös ensimmäinen tutustuminen Kouvolaan, josta tuli Terapialle lähivuosina hyvin tuttu kaupunki.

Ristirock järjestettiin heinäkuussa ja tänä vuonna myös Terapia oli saanut kunnian esiintyä tässä maineikkaassa tapahtumassa. Festarialueelle leiriytyneet saattavat muistaa mielekkään herätyksen lauantaiaamuna kello seitsemän, kun Antti aloitti soundcheckin basaria polkemalla. Vuoden muita saavutuksia oli Terapia-lehden ensimmäinen numero (nykyään suuri keräilyharvinaisuus) ja Mikon vuoro lähteä palvelemaan isänmaata. Maininnan arvoisena seikkana myös pääpalkinnon nappaaminen Manse Gospel /Gospel Soundcheckista, joka järjestettiin marraskuussa Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella.

Takaisin

1991
1991
Tammikuussa rappasi Tampereen Pispalassa The Rap I.A. Aikakauden raphiphop-hengen omaksuneena myös Terapia näytti kykynsä uudistua ja hyödyntää "poikkeaviakin" musiikkityylejä omaan ainutlaatuiseen ja sykähtävään kokonaisuutensa. Kevään aikana nauhoiteltiin uusia biisejä, keikkailtiin ja julkaistiin edelleen Terapia-lehteä, joka oli jo ehtinyt saavuttaa vankkumattoman jalansijan tamperelaisen kristillisen rockin julkaisujen parissa. Myös Terapian ensimmäinen valokalusto (olihan se tosin pieni ja himmeä, mutta valo mikä valo!) hankittiin helmikuussa ja valomieheksi pestattiin Terapian puuhissa jo pitkään viihtynyt Jussi Salo. Kevätkausi huipentui keikkaan Kirkon nuorisopäivillä Tampereen jäähallissa, jota seuraamaan oli saapunut viitisentuhatta innostunutta nuorta. Setin avasi vanha Sfz-klassikko Valkeissa vaatteissa, joka muuten ihan oikeasti soitettiin valkoiset kylpytakit päällä.

Lokakuun lopulla Antin toipuessa jalkaleikkauksestaan, otettiin esille rumpalinvaihdosasiat. Checkpoint-yhtyeen rumpali Harri, joka oli jo osoittanut kykenevänsä selviytymään vaativistakin koettelemuksista mm. supikoirien kanssa, oli ilmaissut halukkuutensa tehdä Terapian riveissä enemmänkin kuin vain roudata, ajaa autoa tai viimeistellä petoeläimiä. Luonnollinen päätös tässä tilanteessa oli siis ottaa Harri rumpuihin. Näin ollen Antti palasi jälleen kitaran pariin ja siinä sivussa otti myös vastuun lead-laulusta Petrin keskittyessä aktiivisemmin kitarointiin. Näissä leppoisissa kuvioissa vierähti loppuvuosi ahkeran reenaamisen siivittämänä ja uuden reenikämpän innoittamana.

Takaisin

1992
1992
Harrin tulikaste Terapian riveissä koitti viimein tammikuun puolivälissä kahdella perättäisellä Tampereen keikalla. Edellisen syksyn keikkataukoa otettiin nyt kiivaasti takaisin ja maaliskuun loppuun mennessä oli jo pitkälle toistakymmentä keikkaa takana. Janin vuoro osallistua valtion leipätyöhön hiljensikin sitten hyvin kiihtynyttä vauhtia muutamaksi kuukaudeksi. Vaikka eihän nyt mikään armeija niin sitova ole, etteikö sieltä aina välillä keikoillekin pääsisi :)

Syyskauden alussa oli taas vuoro tarkastella bändin rakennetta. Petri palasi lead-laulajan paikalle, kitaroita soviteltiin hieman uusiksi Antin ottaessa vastuun Petrin komppiosastosta ja edellisenä keväänä pois jätetyt shortsit palasivat lavoille. Ja kun Janille vielä kannettiin tausta"laulu"mikki, oli lopullinen Terapia viimein muodostunut. Sitten alkoikin joku puhua levynteosta.

Tähän mennessä ajatus oikeasta levystä oli kuitattu vitsillä. Demonauhoja oli vuosien varrella äänitelty ahkerasti omaan käyttöön, mutta mitään myytäväksi kelpuutettavaa ei nauhalle ollut tallentunut. Terapialaisille tutut tamperelaiset pastorit Tarvo Laakso ja Mauri Virtanen lopulta painostivat varaamaan ajan Tarvon suosittelemasta JJ Studiosta. Ja kun vuoden viimeiselle neljännekselle päästiin, oli studio varattu tammikuulle ja valintoja levybiiseistä tehtiin ankaran analysoinnin ryhdittämänä.

Takaisin

1993
1993
Kylmän kauniina pakkaspäivän aamuna joukko jännittyneitä ensilevyntekijöitä suuntasi matkansa Tampereen Hämeenpuistoon, kohti JJ Studiota. Studion omistaja Juuso Nordlund rauhoitteli hätäisiä tulokkaita sanoen ensimmäistä kertaa tuon vielä legendaariseksi käyvän lauseensa: "Eiköhän poijjaat juoda kahvit ensin." Tällä rauhallisella, mutta määrätietoisella asenteella jatkettiin seuraavat kaksi viikkoa ympäripyöreitä päiviä. Ja kahvia sitten kyllä myös juotiin. Ja helmi-maaliskuun vaihteen viimein koittaessa, oli valmistunut ensimmäinen painos levystä "Tule ja kazo".

Maaliskuun alussa julkaistu "Tule ja kazo" puolestaan nousi nopeasti yhdeksi myydyimmistä kristillisistä levyistä Suomessa. Ennen kuulemattomat kitaravallit ja sisimpään osuvat aidot sanoitukset purivat kuulijakuntaan. Ja ennen kuin Terapia huomasikaan, oli bändin nimi tullut tutuksi lähes koko maassa. Kevään melko rauhallisen keikkailun jälkeen loppukesästä vauhdittunut tahti jatkui pitkälle syksyyn. Loppusyksyllä koitti ensimmäinen vierailu "Pohjois-Suomeen" ja samana viikonloppuna oli myös vuoro valloittaa Vantaa Myyrmäki-hallissa järjestetyssä Music & Mission -tapahtumassa. Vuoden viimeisinä keikkoina oli ensiesiintymiset varuskunnissa (Vekaranjärvi ja Tikkakoski), sekä viisivuotisjuhlakonsertti Tampereella. Jälkimmäisin on säilyttänyt paikkansa ainutlaatuisena tilaisuutena päästä kuulemaan mm. kappaleita He Will Take Care Of You ja Lipsuvan lapsen laulu.

Takaisin

1994
1994
Helmikuun alussa vastaan tuli kolmen keikan esiintyminen Espoossa. Kolme keikkaa samana päivänä ei sinänsä mikään mahdottomuus etenkään tuohon aikaan ollut, mutta nämä kaikki keikat olikin tarkoitus pitää eri paikoissa. Kyseistä päivää varten oli ajatuksena kuitenkin hieman helpottaa itse kunkin työmäärää ja roudaajaksi kysyttiin porukalle tuttua Mikko Salosta. Mikko ystävällisenä ihmisenä sitten yhdeksi päiväksi lupautuikin tulemaan. No, Mikko tulikin sitten yli kymmeneksi vuodeksi mukaan, ihan loppuun asti ja siitäkin pidemmälle. Lisäksi Mikko teki monitorit, ajoi bussia, huolehti poppareiden keikkavalmiudesta, viritti kitarat, vaihtoi katkenneet kielet ja muutenkin oli yleensä siellä missä pitää. Tarvittaessa onnistui myös valojen teko ja miksauskin.

Kevät vierähti jälleen vauhdilla keikkojen soittamisen sekä singlen äänitysten parissa ja loppukesään tultaessa oli aika astua uudelleen Studio JJ:n hämyisiin kammioihin. Syyskuun lopulla tuotos oli kansan kuultavissa ja vastaanotto taisi yllättää kaikki. Levynjulkaisu pidettiin Tampereella Ristirock /Ruskaretki Raamattuun -tapahtuman yhteydessä ja uunituore "Täällä taas" -cd lähestulkoon riistettiin käsistä. "Tule ja kazo"n ollessa omalla tapaa kokoelma viiden vuoden ajalta syntyneistä biiseistä, jotka studiotyöskentelyyn tottumaton bändi oli käynyt soittelemassa nauhalle, oli nyt julkaistu "Täällä taas" tiukka, hyvin kuiva paketti. Tyylikkään karulla linjallaan Terapian toinen pitkäsoitto onkin ehkä jäänyt eheimmäksi kokonaisuudeksi koko Terapian uran aikana. Pojat olivat miehiä nyt.

Takaisin

1995
1995
Vuosi kului vauhdissa. Kevätkauden keikkasaldo oli suunnilleen yhtä suuri kuin vielä parin vuoden takainen koko vuoden lukema. Lisäksi kesä-heinäkuussa odotti vuoroaan kolmannen levyn teko. Sama paikka, samat miehet, mutta uusi levy. "Täällä taas" -levyn kuivakkuus oli saanut väistyä "seattlesävyjen värittämän melankolisromanttisen" uuden levyn myötä. Taivas oli nyt sininen, punainen, vihreä sekä keltainen ja "Uusi levy" oli syntynyt.

Kesän jälkeen koitti aika lähteä tien päälle ja uuden levyn julkaisemista juhlittiin muutaman päivän rundilla, jonka päätti virallinen levynjulkaisukeikka Tampereella. Keikkaa tehtiin loppuvuotta kohti painottuvalla tahdilla ja vuoden viimeiselle neljännekselle keikkoja kertyi jo lähes parikymmentä. Myös ensiesiintyminen Turku-hallissa (tuohon aikaan vielä nimeltään Elysé Arena) otti paikkansa marraskuussa.

Takaisin

1996
1996
Keikkaa oli paljon (siis paljon) ja kilometrejä tuli nieltyä. Bussi ja huoltoasemat kävivät tutuiksi paikoiksi ja kun kesä viimein koitti, saattoivat kaikki hengähtää helpotuksesta, sillä kolmen kuukauden ajalle oli sovittu vain kaksi keikkaa. Toinen niistä olikin sitten melko erilainen.

Ristirockin järjestäjät olivat kaavailleet tälle vuodelle jotakin ainutlaatuista, joka jäisi unohtumattomana tapauksena yleisön mieliin. Tarkoituksena oli toteuttaa Upside Down -keikka yhdessä bass'n Helenin kanssa. Ideana oli kummallekin bändille soittaa puoli keikkaa Terapian biisejä ja toinen puolisko bass'n Helenin biisejä. Ja näin pääsi paikalla ollut festariväki kuulemaan Terapian esittävän kappaleita kuten Sana sekä Jano ja bass'n Helenin puolestaan versioimaan sellaisia kappaleita kuin Vanhat kuviot ja On se ihmeellistä. Kuten Petri Terapian ollessa lavalla totesikin; täytyyhän muusikoillakin olla hauskaa.

Syksyn keikat olivat siitä normaalimmasta päästä ja uusia paikkakuntiakin sai merkitä karttaan mukavasti. Kuluneen vuoden Maata näkyvissä -festareilla Terapia kävi ottamassa vastaan vuoden yleisösuosikkipalkinnon ja syyskauden päättyminen tapahtui Järvenpään Rockspot-tapahtumassa. Uutta materiaalia oli keikoilla jo syksyn mittaan jonkin verran kuultu ja joulukuu kului mukavasti näitä biisejä reenatessa.

Takaisin

1997
1997
Tammi-helmikuun vaihde vietettiin Studio JJ:llä ja levyn valmistuttua, koitti sen julkaisu Helsingin Kulttuuritalolla pidetyillä Musamessuilla. Jos "Täällä taas" oli ylittänyt odotukset myynnin suhteen, niin "Kovia ääniä ja vaikeita sanoja" sai kaikki sanattomaksi. Julkaisukeikan jälkeen avoinna olleesta myyntipisteestä levyt jo melkeinpä loppuivat kesken.

Kuhmon keikkareissu toukokuun alussa sai aikaan toisenkin tapauksen, jossa lupautuminen yhdelle keikalle koitui kohtalokkaaksi. Törmän Jussi nimittäin tuli tuuraamaan Salosen Mikkoa monitorimieheksi, kun Mikko joutui jäämään pois tältä reissulta. Lokakuuhun tultaessa jäi Salon Jussi pois valomiehen hommista, ja niinhän siinä sitten kävi Jussinkin (Törmän Jussin) kohdalla, että tuo "yksi päivä" venähti useammaksi vuodeksi.

Kuten aiemmin on jo mainittu, bass'n Helenin Olli ja Harri olivat käyneet tuurailemassa poissaolijoita edellisen kevään aikana. Kun Lindellin Mikukin oli ehtinyt toimia Antin sijaisena jo paria vuotta aiemmin, oli viimein aika saada myös Oinosen Mikko (bass'n Helenin basisti siis) Terapian keikalle. Kun sitten syyskuun lopulla Heikkilän Mikon joutui jäämään vuoteen omaksi, lähti Mikko (Oinonen) reipasta pelimieshenkeä osoittaen parille keikalle bassottelemaan; kymmenen minuutin varoitusajalla! Bussimatka kului biisejä harjoitellessa ja kun keikkapaikan lavaan saatiin teipattua biisien sävellajit ja osiot, menivät keikat vallan mainiosti. Mikko myös osoitti todeksi sen, että soittamisen voi ihan hyvin lopettaa siksi aikaa kun laulaa taustoja.

Takaisin

1998
1998
Kevät-kesä vierähti tiiviissä reenauksessa, sillä Studio JJ odotti jälleen. Ja syksyn alkaessa alkoi myös levyn teko. Kitaravalleja haettiin ja laitettiinpa studion käytävän kaakeliseinätkin tiukalle koetukselle. Miksauksen päätyttyä oli vuorossa muutama keikka ja jälleen rupesi historia toistamaan itseään. Törmän Jussi joutui jättämään pari keikkaa väliin, joten häntä tuuramaan - "parille keikalle" - kysyttiin Vaitniemen Jussia, joka oli tuttua tamperelaista musiikkiväkeä. No, kuinka muuten siinä olisi voinut käydäkään, kuin että Jussikin jäi koukkuun ja nämä "pari keikkaa" vain jatkuivat ja jatkuivat.

Jussin (siis Vaitniemen Jussin) tulolle oli itse asiassa hyvä ajoitus. Harrin jäädessä talvilomalle syyskuun jälkeen, siirtyi Jussin (siis Salon Jussin) tilalle tullut Jussi (siis Törmän Jussi) tuuraamaan Harria rumpuihin. Ja kun näin kävi että Jussi, joka oli tullut Jussin tilalle valoihin, siirtyi rumpuihin, pääsi valoihin Jussin tilalle tullut Jussi. Niinpä kävivät sekä Jussi että Jussi keikoilla ja kaikki taatusti muistivat kulloisenkin valomiehen nimen.

Terapiassa oli jo varhain huomattu käyttää hyödyksi saman nimen esiintymistä eri ihmisillä ja tätä on hyödynnetty läpi yhtyeen historian. Jos esimerkiksi Terapian basisti Mikko Heikkilä ei ole päässyt keikalle, on häntä käynyt tuuraamassa vaikkapa jo edellä mainittu bass'n Helenin basisti Mikko, tai sitten itse Heikkilän Mikko. Harri ja Petrikin ovat joskus joutuneet jäämään keikoilta kotiin; onneksi on ollut mahdollista ottaa tuuraajaksi esimerkiksi Harri tai Petri. Miksaajamme Rautiaisen Juhan tuuraaminen onnistui helposti joko Rautiaisella tai Juhalla. Ja kävihän Terapiassa toki Keinosydämestäkin väkeä tuuraamassa, muun muassa Timo ja Timo. Rumpalin tehtävissä on kylläkin käytetty myös Juhaa ja Juhaa.

Takaisin

1999
1999
Alkuvuoden keikat sujuivat mallikkaasti Jussin ollessa rummuissa ja Jussin ollessa valoissa. Ulkona riehuivat kovimmat pakkaset sitten talvisodan ja niin kamat kuin miehetkin joutuivat koville. Eurassa oli Mikon (siis Heikkilän) vuoro astua Terapian keikalle Mikon (siis Heikkilän) joutuessa jäämään pois kyydistä. Huhtikuun alussa palasi viimein Harri takaisin keikoille, jolloin Jussi palasi Jussin rinnalle valoihin. Näihin aikoihin Meelis Niin miksasi ensimmäisen kerran Terapiaa Juicen joutuessa jäämään työkiireidensä vuoksi pois reissusta.

Kun huhtikuusta oli selvitty, jäi vuorostaan Jani kesälomalle. Tuuraamaan kesän keikoille pyydettiin Keinosydämestä tuttua Vuorelan Timoa, joka Les Paul kaulallaan hoiteli Janin kitaraosuudet varsin ansiokkaasti. Jani tietystikään ei malttanut aivan kaikilta keikoilta pysyä poissa, niinpä Järvenpään Puistorockissa Jani hoiteli monitoreja lavalta käsin ja Joensuun Gospelfestareilla hän oli mukana Timon kitarateknikkona.

Kesän jäätyä taakse ja Janin palattua taas kitaran varteen, alkoi erinäköisiä miksaajia näkyä entistä enemmän. Juicen ammatilliset kiireet vaativat veronsa ja kun vuosituhat vaihtui, oli nappuloita vääntämässä Syrjäsen Miika. Muita viime vuosituhannen viimeisiä mainittavia tapahtumia oli punaisen keikkabussin hankinta, jonka kunnostukseen vierähti sitten kuukausi jos toinenkin.

Takaisin

2000
2000
Uuden vuosituhannen ensimmäinen kevätkausi kului "leppoisasti" linja-autoa rakentaessa ja uutta materiaalia harjoitellessa. Kesään tultaessa oli aika siirtyä jälleen studioon, ja koska vuorossa oli viiden pitkäsoiton ja yhden singlen jälkeen seitsemäs kerta äänitysstudiossa, sai julkaistu ep nimekseen loogisesti "Studio 7".

Studion jälkeen oli aika sanoa hyvästit myös vanhalle reenikämpälle. Edellisenä talvena hankitulle bussille piti saada pysäköintitilaa ja keskustakämpän lähettyvillä ei tätä mahdollisuutta ollut. Laitakaupungilta löytyi pienehkö teollisuushallin pätkä, joka saatiin vuokrattua ja lopulta myös kunnostettua sopivaan reenikuntoon.

Syksyn keikkojen äänentoisto hoideltiin uudella Martinin pa-laitteistolla Mikan ja Meeliksen ollessa mukana suurimmalla osalla keikoista; Kauppisen Teemua ja Syrjäsen Miikaakin nähtiin syystalven aikana miksauspöydän takana. Uusien ideoiden ja uusien biisien saapuessa pikkuhiljaa reeneihin, saatiin kaksituhattaluvun ensimmäinen vuosi rauhallisesti päätökseen.

Takaisin

2001
2001
Alkuvuosi vierähti perinteisesti tiiviin keikkailun ja uusien biisien reenaamisen parissa. Terapian historiassa on kevät ollut aina vilkasta aikaa; vuoden keikat painottuvat aina kevätkaudelle ja koska pohjoisen ilmastomme takia levyjen äänitys on suotuisinta kesäisin, myös uuden materiaalin harjoittelu osuu alkuvuodelle.

Loppukesästä Studio JJ odotti jo seitsemännen kerran. Tosin tällä erää vain äänitykset tapahtuivat JJ:llä, levyn miksasi Meelis omassa studiossaan. Ja syksyn alettua pääsi viimein punainen bussikin liikenteeseen. Uskomaton oli muuttunut todeksi! Monta tippaa niin hikeä ja verta, kuin kyyneleitäkin oli tässä projektissa vierähtänyt ja nyt tuotoksella pääsi keikalle. Tosin pitää muistaa, että vanhan auton kanssa saa aina olla varautunut "pieniin" huoltotöihin.

"K23" julkaistiin marraskuussa ja loppuvuoden, kuten myös tulevien vuosien keikoille tuli mukaan Miettisen Olli roudaamaan ja hoitamaan levymyyntiä, sekä myöhemmin tekemään myös valoja. Ollihan oli ollut tiiviisti mukana Terapian touhuissa jo vuodesta 1996, jolloin hän pisti pystyyn ensimmäiset Terapian kotisivut. Olli muuten oli Terapian neljäs vakituinen valomies ja ensimmäinen joka ei ollut nimeltään Jussi.

Takaisin

2002
2002
Hakalan Pasi The Rainista ja Juha "Pentti" Jäntti kävivät tuurailemassa Harria muutamilla kevään keikoilla ja nähtiinpä ensimmäistä kertaa naiskitaristikin Terapian lavalla Janin jouduttua jäämään pois keikalta helmikuussa. Huhtikuussa syntyi uusi "yleisöennätys" Hämeenlinnan keikalla; paikalla oli bändin ja järjestäjän lisäksi kahdeksan ihmistä. Wau.

Kesä vietettiin hiljaisesti bussin parissa sekä ääni- ja valokalustoa uudistaen ja kunnostaen. Syksyn keikkakauden avasi ulkokeikka Lappeenrannassa, joka jäi ainakin Meelikselle hyvin mieleen. Tämä lienee nimittäin ainoa kerta, kun keikan järjestäjä on tullut kesken keikan vaatimaan miksaajaa soittamaan lujempaa. Ja ottaen huomioon ajankohdan (n. klo 23.00) ja paikan (ulkokeikka keskustapuistossa), sekä jo vallinneen dB-tason (taatusti yli 110), on moinen pyyntö hyvin, hyvin poikkeuksellista. Mutta ainahan keikkajärjestäjää pitää totella.

Vuosi saatettiin päätökseen parin päivän "Joulusohvarundilla", jolloin koko bändi (rumpalia lukuun ottamatta) soitti keikat sohvilla istuen; kyseessähän olivat Terapian ainutkertaiset unclubbed-keikat.

Takaisin

2003
2003
Kevään teemana oli bussi ja sen oikuttelut. Kunhan se oli ensimmäisen keikan jälkeisinä päivinä saatu takaisin Lempäälästä, jonne auto niin kovasti halusi jäädä, tyssäsi matka Riihimäelle kun Helsingissä odotti musamessut.

Kaiken ohessa työstön alla olivat Hoosiannan uudet biisit ja uudenlainen ote levyntekoon. Tähän asti kaikki oikeat julkaisut oli äänitetty JJ Studiolla, mutta nyt oli aika kokeilla uutta. Monissa demoissa käytetty MG Studio oli hiljaittain muuttanut uusiin, parannettuihin tiloihin ja Hoosiannan äänitykset alkoivat siellä Meeliksen johdolla toukokuussa. Pitkin kesää ja syksyä äänityksiä tehtiin ja vielä miksausten loppusuorallakin Jani kävi soittelemassa viimeisiä kitaroita ja Petri laulamassa - Meeliksen kotistudiolla.

Tutussa Turussa marraskuussa, mustavalkoisin tunnelmin julkaistiin Hoosianna, joka (sitä ei vielä kukaan tuolloin tiennyt) jäikin Terapian viimeiseksi studioalbumiksi.

Takaisin

2004
2004
Vuosi alkoi enteilemään lopun lähenemistä. Senkin suhteen, että nuoret miehet eivät enää niin nuoria olleet ja keikoilla alkoi varsin usein viihtymään sairaiden tai muuten poissa olevien puolesta Saineen Ilkka. Milloin Anttia, milloin Harria, milloin Salosta tuuraten. Hoosiannan jälkimainingeissa keikkaa vielä riitti, mutta...

Syksyn aikana alkoi keskusteluissa heräämään ajatus tauon pitämisestä vuoden 2005 aikana. Oltiinhan tässä jo menty yli viisitoista vuotta, eikä missään vaiheessa bändi ollut levännyt paria kuukautta pidempään. Toki yksittäiset soittajat ja teknikot olivat paikoin pitäneet taukoja, mutta nyt näytti selvästi Terapia kaipaavan pidempää lepoa. Sellainen lopulta sovittiin pidettäväksi seuraavan vuoden Ristirockin jälkeen. Ainakin puoli vuotta, ellei pidempäänkin.

Takaisin

2005
2005
Vuoden ensimmäistä keikkaa (Heinolassa) hämmensi tuore päätös. Janin ilmoitettua, että lopettaisi soittamisen Terapiassa, itse kukin alkoi toteamaan bändin lopettamisen olevan nyt ajankohtaista. Johan oli tullut juostua. Nyt olisi hyvä hetki tehdä tilaa muille ja jättää hyvä muisto Terapiasta niin itselle kuin yleisöllekin.

Kevään keikkoja väritti omalla tavallaan helpottunut tunnelma ja niistä otettiinkin sitten ilo irti! Kaiken kaikkiaan viimeiselle vuodelle mahtui enää yhdeksän keikkaa ja viimeinen varsinainen reissu (Tampereelle ei tarvinnut matkata...) tehtiin Joensuun Ilosaareen. Iloa siis!

Takaisin

2011
2011
Loppuvuodesta 2010 terapialaiset soittajat ja teknikot alkoivat saada kummallisia ehdotuksia encore-keikasta Kouvolassa vappuaattona. Kouvola - ja VappuGospel - olivat varsin tuttuja juttuja ja niin siinä sitten kävi, että kun oikeassa järjestyksessä, oikein sanavalinnoin, oikeilta ihmisiltä asiaa kyseli, jokainen tähän suostui.

Eikä siis aikaakaan kun vuokralle saatu Dannyn keikkabussi kaarsi Lahdentietä kohti Kouvolaa ja jäähallia. Keikka ei kenties (siis ei todellakaan) ollut soitannollisesti siitä parhaimmasta päästä Terapian keikkahistoriaa, mutta fiilis oli kova ja energiataso korkealla! Yleisö tykkäsi ja Terapia tykkäsi. Ei siis hassumpi tapa tehdä yhden keikan encore.

Takaisin