Mitä ihmettä? Terapia lopetti jo vuonna 2005 vaan taas oli vuorossa keikalle lähtö? Ja mitä kummaa Dannylla oikein oli tämän kaiken kanssa tekemistä? Kuuluiko comeback suunnitelmiin? Oliko äijänkäppänöistä enää soittamaan yhdessä, oliko aika ajanut Terapian yliohi päälle?
Ja höpöhöpö. Ihmisten nähden, valon tähden, surumieliset, onnelliset antoivat soida, olivat täällä taas.
Mutta tottahan se oli. Siis keikalle lähtö. Loppuvuodesta 2010 terapialaiset soittajat ja teknikot alkoivat saada kummallisia ehdotuksia encore-keikasta Kouvolassa vappuaattona, Vappu Gospelin 20-vuotisjuhlakeikalla. Kouvola - ja VappuGospel - olivat varsin tuttuja juttuja ja niin siinä sitten kävi, että kun oikeassa järjestyksessä, oikein sanavalinnoin, oikeilta ihmisiltä asiaa kyseli, jokainen tähän suostui.
Siis yhteen keikkaan. Ei muuhun. Ei kahteen, ei kolmeen, ei kiertueeseen, ei comebackiin.
Joten maaliskuussa oli aika kaivaa soittimet (muiden siis kuin Antin ja Petrin, jotka eivät niitä pois koskaan olleet laittaneetkaan) esille naftaliinista ja alkaa tapailemaan muinoin niin tuttuja riffejä ja rytmejä. Kyllähän ne sieltä sitten löytyivät, mutta sanotaanko vaikka niin, että kaksien reenien jälkeen oli jo aika selvänä se, että kuuden vuoden tauon jälkeen kahdet reenit eivät riitä keikkaan valmistautumiseen...
Huhtikuun loppu koitti kuitenkin aika pian, eikä siis mennyt aikaakaan kun vuokralle saatu Dannyn "kaunis" keikkabussi kaarsi Lahdentietä kohti Kouvolaa ja jäähallia. Ja kuulemma saimme kunnian suorittaa viimeisen ajon ko. bussilla kun se vielä oli Iso D:n teipeissä.
Vappuna oli hyvä meno. Näinkin poikkeuksellista kun tapahtui, saapui Terapia Kouvolaan jo perjantaina, soitti keikan lauantaina ja poistui vasta sunnuntaina. Ihan maailmanluokan meininkiä... No, keikka ei kenties (siis ei todellakaan) ollut soitannollisesti siitä parhaimmasta päästä Terapian keikkahistoriaa, mutta fiilis oli kova ja energiataso korkealla joskin energia oli tällä erää suuntaunut vertikaalisesti, ei horisontaalisesti. Mikä tarkoitti sitä, että varsinainen lavaliikehdintä oli lähinnä jalat tukevasti maassa tapahtuvaa huojuntaa.
Vaan väliäkö tuolla! Yleisö tykkäsi ja Terapia tykkäsi. Ei siis hassumpi tapa tehdä yhden keikan encore.
