Vuosi kului vauhdissa. Kevätkauden keikkasaldo oli suunnilleen yhtä suuri kuin vielä parin vuoden takainen koko vuoden lukema. Lisäksi kesä-heinäkuussa odotti vuoroaan kolmannen levyn teko. Sama paikka, samat miehet, mutta uusi levy. "Täällä taas" -levyn kuivakkuus oli saanut väistyä "seattlesävyjen värittämän melankolisromanttisen" uuden levyn myötä...
Taivas oli nyt sininen, punainen, vihreä sekä keltainen ja "Uusi levy" oli syntynyt. Ennen sitä toki oli jälleen kerran vuoro vierailla MG Studiolla tuottamassa demomatskua, joista jälkipolvien iloksi toki muutama biisi löytyy. (Tällä kertaa näitä ei laitettu myyntiin, jotain siis oltiin opittu...?)
1. Punainen pipo
2. Kerro mulle
3. Ei kotia
4. Taivas on sininen (Mankalla reenikämpällä -versio. Ei siis tosiaan mitään 16-raitatasoa tämä nauhoite.)
5. Ei kotia (2)
Kesän jälkeen koitti aika lähteä tien päälle ja uuden levyn julkaisemista juhlittiin muutaman päivän rundilla, jonka päätti virallinen levynjulkaisukeikka Tampereella. Keikkaa tehtiin loppuvuotta kohti painottuvalla tahdilla ja vuoden viimeiselle neljännekselle keikkoja kertyi jo lähes parikymmentä. Myös ensiesiintyminen Turku-hallissa (tuohon aikaan vielä nimeltään Elysé Arena) otti paikkansa marraskuussa.
#135 Reserviupseerikoulu, Hamina
Raskaan sarjan gospelia
Terapia: Petri Lassila - laulu & kitara, Mikko Heikkilä - basso, Antti Honkkila - kitara & taustalaulut, Harri Karhe - rummut, Jani Muhonen - kitara & taustalaulut
1.9. Salon srk talossaMitä tekee seurakuntatalon juhlasalissa ryhmä, joka käyttää samoja ilmaisukeinoja kuin Black Sabbath ja esiintyy kuin Slade. Vastaus tähän merkilliseen kysymykseen saatiin perjantai-iltana kun gospelyhtye Terapia musisoi Salon seurakuntatalolla.
Terapia syntyi Tampereella vuonna 1988 ja alkuperäinen trio paisui vuosien myötä viisimiehiseksi kokoonpanoksi. Ensimmäisen albuminsa miehet tekivät 1993. "Tule ja Kazo" sai hyvän vastaanoton ja jopa jonkinlaista kaupallista menestystäkin.
Seuraavana vuonna Terapia teki levyn "Täällä taas", jolle annettiin kehuja alan lehdissä. Torstaina 31.8.95 julkaistiin albumi "Uusi levy", jonka kunniaksi bändi aloitti kiertueen. Torstaina esiinnyttiin Helsingissä, perjantaina Salossa, lauantaina Porissa jne.
Seurakuntatalon saliin mentäessä ensimmäinen reaktio oli hämmästys. Se johtui ristin alle kasatusta, todella järeästä kalustosta, joka tuntui niihin olosuhteisiin ylimitoitetulta. Vahvistintehoa oli kuin voimalaitoksessa.
Harhaluulo ylimitoituksesta häipyi saman tien, kun viisi miestä astui shortseissa ja hihattomissa paidoissa lavalle ja alkoi soittaa. Volyymit olivat inhimilliset eivätkä nousseet missään vaiheessa lähellekään kipukynnystä.
Ilmaisukeinot olivat pääosin raskaat, osin erittäin raskaat. Säröiset kuivat kitarat yskähtelivät taustakuviot hengästyttävän rytmiikan lomaan. Rytmipuolelta löytyikin ainoa pieni miinuspuoli. Kulmikkaasti soittava rumpali ei pystynyt viemään aivan kaikkia kappaleita tasaisesti eteenpäin. Kolmen kitaran käytöstä huolimatta taustat eivät puuroutuneet lainkaan mikä tietysti kertoo hyvistä sovitusideoista.
Laulupuolella Petri Lassila hoiteli osuutensa ammattimaisin ottein. Alkuvaikeuksien jälkeen tekstit kuuluivat selvästi. Honkkilan ja Muhosen stemmatuki toi mieleen 70-luvun hevibändit. Oman lukunsa ansaitsee basisti Heikkilä, joka hyvän soitintyöskentelyn ohessa liikkui kilometritolkulla pienessä tilassa.
Tunnin konserttiin ei sisältynyt yhtään huonoa laulua. Maininnan ansaitsevat ainakin funkpohjainen "Taivas on sininen" todella järeä "Miljoonat vuodet" sekä rauhalliset "Jäähyväiset" ja "Meistäpä kai", joissa on mieleenpainuva melodia. Terapian julistus kätkeytyy kuviin arkipäivästä ja elävästä elämästä. Sanoman löysi, jos sen halusi löytää, mutta sen saattoi päästää myös ohi korvien.
Konsertti oli perin kokonaisvaltainen kokemus. Valot, savukoneet ja musiikki säilyttivät keskenään hämmästyttävän harmonian. Kitaristi Antti Honkkila ei ollut pettynyt yleisömäärään: -Annamme sen, mitä meillä on annettavana vaikka yhden hengen yleisölle. Soitamme, koska pidämme tästä touhusta, eihän kiertämisessä muuten mitään järkeä olisi. Pyrimme myös kaatamaan raja-aitoja niin, että musiikkiamme kuuntelisivat muutkin kuin gospelväki.
Terapia on kyennyt kaatamaan musiikissaan raja-aitoja soittamalla raskasta ja ruhjovaa rockia. Musiikin kuluttajat tuohon raja-aitojen kaatamiseen eivät vielä valitettavasti pysty. Gospelia, olipa se minkä muotoista tahansa, eivät osaa hankkia tai kuunnella muut kuin pieneen sisäpiiriin kuuluvat. Eihän sitä toki muille juuri markkinoidakaan.
Terapiasta nautti Salossa satakunta ihmistä. Liian monet nuoret, muunmuassa paikalliset muusikot loistivat poissaolollaan, vaikka juuri heille tämäntyyppinen terapia olisi ollut paikallaan, niinkuin meille kaikille.
Mauri Mäkynen / Salon seudun sanomat 3.9.1995
 |
| Nukuttaa. |
|
| ||||
|
| ||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
| Legendaarinen tuulilasit-kyltti |
 |  |  |
 |  |  |
Terapian Petri Lassila ei rakenna puskureita Jumalan suuntaan
Pienenä Petri Lassila tykkäsi soittaa pianoa. Hänen lupaava uransa pianistina katkesi ja alamäki muusikkona alkoi, kun koulun musiikinopettaja osti Petrin riemuksi kouluun punaisen sähkökitaran. Ei sentään. Nykyisin Petri Lassila soittaa kitaraa ja laulaa Terapiassa.Petri Lassila asuu Tampereella vaimonsa kanssa. Hän opiskelee kahdessa laitoksessa yhtä aikaa. Työksensä hän tekee grafiikkaa, sillä gospelista ei leipää saa. - Musiikkihommat on yleensä sotkeneet kaikkea muuta. Se on jyrännyt opiskelun ties kuinka moneen otteeseen.
Petri on jossain vaiheessa vetänyt itsensä sairaan piippuun yrittämällä saada kaikki mahdolliset asiat tehtyä. Ongelma on se, että on kaksi aivan erilaista työtä mihin keskittyy. Sellainen on vetänyt puhdin pois. - Tänä päivänä mä pärjään sen kanssa paremmin. Mä mielelläni asuisin jossain, missä mä voisin tehdä pelkästään musiikkia, mutta Suomessa siihen ei ole mahdollisuuksia. Mä olen aina ollut vähän outo tyyppi ja miettinyt liikaa. Mä olen aina ollut ongelmissa sen kanssa. Musiikki on ollut siihen jonkinnäköinen ratkaisu. Mulla on välillä ollut jopa biisien tekemisen pakko.
Terapia siis perustettiin aukon paikkaamiseksi, koska jotakin puuttui gospelkentiltä. Gospelin sisällä on aina olemassa sisäiset muodit. - Se muoti ei rajoitu pelkästään musiikkiin. Se on myös tapa ilmaista ja tapa kertoa. Sinne sitten jää sellaisia aukkoja, että jossakin on sellainen musiikkityyli mitä ei tehdä. Mä en ainakaan tällä hetkellä tiedä yhtään kunnollista suomalaista kristillistä punkbändiä. Sellaisia tarvittaisiin.
Keikkoja riittää niin paljon kuin kerkeää tekemään. Syyskaudella tulee tehtyä noin 30 keikkaa. Homman nimi on se, että bändissä on opiskelijoita, kitaranrakentajia ja kirvesmiehiä, joiden pitäisi myös tehdä omat hommansa. Terapian uuden levyn eräiden biisien sanoitukset ovat ehkä hieman elämänmakuisempia tai kauempaa kertovia, kuin mihin on totuttu. Sanoja on kiitetty ja myös kritisoitu. Petri itse kokee asian näin: - Mä olen pitänyt ripareita ja siellä ripareilla meillä on ollut sellainen lähetysdiakoniasuunnistus. Riparilaisia vastaan tulee erilaisia tilanteita, joissa heidän täytyy toimia niin kuin kunnon lähetystyöntekijä. Siellä on sitten tapahtunut auto-onnettomuus ja vertavuotavia ihmisiä. Ryhmät tulevat, ja koska ne eivät tiedä mitä tehdä, ne avaavat Raamatun ja rupeavat lukemaan. Siitä ei saada paljon pisteitä.
Usein ihmiset kuitenkin luulevat, että kun gospelbändi tulee paikalle, heidän pitäisi tehdä sama. He eivät siis tutki tilannetta ollenkaan, vaan alkavat julistamaan hartiat kireällä, että tässä se on, minä olen oikeassa, vaikka se on ihan väärä lähtökohta. - On hirveän hyvä että on biisejä, joissa sanotaan suoraan, mistä on kyse. Jos joku sitten haluaa kuunnella vain tällaisia biisejä, niin hänen täytyy valita sellainen levy, vaikkapa Terapian "Tule & Kazo". Me eletään sellaista aikaa, jolloin monet asiat sekoittuu todella pahasti. Jos evankeliumin perustotuuksista lähdetään tinkimään niin se on tosi vaarallista. Tosi vaarallista on myös tuoda siihen mitään ylimääräisiä sotkuja mukaan. Gospelilla on nykyään Suomessa hirveästi hommaa. Kaikessa täytyy kuitenkin olla jonkinlainen tolkku. Jos lähdetään tekemään jotakin sillä asenteella, että muutkin tekevät näin, tai sillä, että mun on pakko saada inttää, että mä olen oikeassa, niin se on väärä asenne. Gospelin tekemisessä täytyy olla sellainen ajatus, että välitetään ihmisestä. Se on se mistä se lähtee. Rakkauden kaksoiskäsky pitäisi olla kaiken takana.
Kristinuskolla on paljon vaaroja. Kahdenlaisia, ulko-, ja sisäpuolelta tulevia. Yksi vaara sisäpuolelta on se, että pelataan hirveästi tunteella. - Myös liika älyllistäminen on iso ongelma. Silloin rakennetaan puskureita Jumalan suuntaan. Äly on hyvä asia, mutta sillä ei yllä kaikkeen. Sillä jäädään puolitiehen. Liiassa rationalistamisessa on myös vaara, että Jumalan voima puristetaan pykälien sisään. Ulkopuolella on se vaara, että ihmiset lähtevät etsimään mielenrauhaa erilaisilla konsteilla. Ei fiksata itse ongelmaa, vaan tartutaan oireisiin. Jokaisella on oma paikkansa. Uskollisuus on se, mitä meiltä vaaditaan. Jumala kutsuu hyvin erilaisiin juttuihin sen mukaan, millainen ihminen on, mitä hän voi ja haluaa tehdä. Uskon, että jokaisen kristityn perustehtävänä on palvella lähimmäistään ja pitää tarjolla elämän sanaa. Mutta ei saa lähteä prässäämään suorituspakoilla ihmisiä, jotka eivät ole sellaisia lähtijöitä. Uskon myös, että kun Jumala on löytänyt meidät, niin sen jälkeen meillä on myös hyvät mahdollisuudet löytää itsemme.
Terapia on aina mennyt sinne, mihin on kutsuttu. Heillä ei ole ikinä ollut varsinaisia tavoitteita. Ihmiset bändissä toimii kutsumuksensa mukaan. - Meillä on bändissä kavereita, joilla on kotona vaimo ja kolme lasta. Kyllä se vaatii valtavat tukijoukot. Hämmästellen katson sitä, että nämä kaverit jaksaa lähteä, vaikka ne tekee samaan aikaan kovaa duunia. Kyllä se niihin jätkiin ottaa.
Petri Lassila kiittää ja minä kiitän ja hän lähtee valmistautumaan illan konserttiin. Tänään on iso.
Eero Hietala / Nuotta 95
