Asiat olivat siis jalka- ja muita soittamista haittaavia vaivoja lukuun ottamatta aika mallillaan. Keikkamäärä oli asettunut aika sopivalle tasolle, kalusto oli juuri sopivaa, levyntekokin oli vielä tuoreena muistissa. Mutta...
 |
| #542 Ryttylä |
Kunnes joulun alla Jani ilmoitti, että tämä oli nyt tässä. Tauon jälkeen olisi Terapian aika jatkaa ilman Muhosta. Alkamassa olevat reenit saivat yhtäkkisesti erilaisen käänteen ja nopeasti muutkin käsittivät, että ikuiseen Terapiaan vannonut mies taisi olla ihan tosissaan.
Jani, miksi?
Vielä alkuvuonna 2004 tämä kaikki oli kuitenkin vielä kovin kaukaista ja jälleen tuli keikkapäiväkirjaan merkintöjä, nyt myös Ilkan toimesta.Miksi päätin lähteä Terapiasta?
Ei siihen mitään yhtä erityistä syytä ollut, ennemminkin monia pieniä tekijöitä, jotka yhdessä saivat aikaan vaikean päätöksen. Ja sitä päätöstä piti kypsytellä pitkään, monta vuotta se jo taisi olla takaraivossa vienona kuiskauksena; niin hiljaisena, ettei sitä edes osannut pukea sanoiksi ennen kuin loppuvuodesta 2004. Ja välittömästi silloin sen otin puheeksi poikien kanssa.Terapia oli ollut olemassa tuohon aikaan jo yli kuusitoista vuotta. Koko aikuisikäni ja jo vuosia ennen sitäkin olin ollut osa Terapiaa, Terapia oli ollut osa minua. Tilanteet kuitenkin muuttuvat ja jossain vaiheessa huomasin että keikoille tai reeneihin lähteminen tuntui kovin raskaalta ajatukselta. Se ei enää ollut terapiaa, siitä oli tullut minulle pakko. Joku sellainen pakko, mitä ilman ei uskonut osaavansa olla, mutta joka kuitenkaan ei enää ollut vapaaehtoista, valinnaista. Kun tämän tajusin niin ymmärsin, että kyllä minä voin valita, kyllä minä voin valita toisin.
Missään nimessä kyse ei ollut siitä, että bändissä olisi ollut niin isoja riitoja että niiden vuoksi olisin päättänyt lähteä. Totta kai aina porukkaan ristiriitoja mahtuu, mutta ne yleensä oltiin osattu setviä ja puhua. Tämä lopettamisen tarve kumpusi syvempää. En enää kokenut osakseni kiertää ympäri Suomea, viettää viikonloppuja roudaten, odotellen ja keikkoja soittaen. Ja koskaanhan ei bändissä olo silkkaa soittamista ole, vuosituhannen alussa Terapia työllisti meikäläistä soittamisen lisäksi hyvä ettei täysipäiväisesti kaikennäköisten paperinpyörittelyiden, kamahuollon ja muun merkeissä. Samanaikaisesti kun yritti vielä tehdä työtä ja olla tuore perheenisä, ei kalenteri vain yksinkertaisesti enää antanut myöden. Jotain oli karsittava ja minun kohdallani - pitkään punnittuani - se oli Terapia.
Toisaalta kun muutkin omilla tahoillaan lopettamispäätökseen päätyivät, me bändinä näimme, että oli hyvä aika lopettaa. Vielä emme olleet kehäraakkeja, vielä homma kuitenkin kokonaisuudessan oli kivaa ja siitä jäi hyvä maku kaikille. Voiko siis parempaa ajoitusta lopettamiselle ollakaan?
Jani 2012
Pe 30.1.2004 Harjavalta
Messissä Harri, Ilkka, Jani, Mikko, Petri, Jussi V., Meelis, Mikko ja Olli
Antin jäädessä leikkauspöydältä toipilaaksi kipsin ja kyynärsauvan kanssa, koitti tuuraaja-Ilkan ensimmäinen reissuviikonloppu viimein. Tässä vaiheessa biisit oli reenattu ja valmius oli hyvä. Ihan uutta ei keikalle lähtö Terapian riveissä Ilkalle ollut; edelliskeväänähän Ilkka tuurasi Harria parilla keikalla. On se vaan hyvä että tällaisia monitaitureita ystäväpiiristä löytyy.
www.terapia.fi 2004
Lähtö tapahtui taasen reenikämpältä kello yksitoista. Bussiin pakattiin kamppeet ja matka kohti Harjavaltaa alkoi. Saavuimme hämmästyttävän täsmällisesti paikalle kahden aikoihin ja kun bussin takaoven lukko saatiin sulatettua, pääsimme lastia saliin siirtämään. Loistavan(!) ruoan jälkeen ryhdyimme tekemään paikalle saapuneen HB:n soundcheckia ja seitsemään mennessä kaikki olikin valmiina.
HB hienon keikan ja Juha Heinosen puheen jälkeen oli Terapian aika "nousta" estradille. Tosin esiintymisalueen ollessa samassa tasossa "katsomon" kanssa tuntui yleisöllä olevan hienoisia vaikeuksia löytää paikkaansa salissa. Erään rohkean neitosen ja Petrin spiikin innoittamina väki kuitenkin löysi salin etuosaan ja energinen rok-tuokio oli taattu.
Hikisen keikan ja reippaan(?) loppuroudauksen sekä massiivisen hampurilais-iltapalan jälkeen ohjauduimme paikalliseen majoituskompleksiin joka mahdollisti vieläpä saunan! Loistavaa.
La 31.1.2004 Keuruu, Uusi elämä
Messissä eiliset sekä Jussi T.
Huonosti nukutun liian lyhyen yön jälkeen asteli nuutunut väki bussiin ja matkalle startattiin puoli kahdeksan. Kankaanpään Seolta (anteeksi vaan ystävälliselle myyjälle, joka joutui kestämään väsyneen sakin huonoa huumoria heti aamusta) napattiin kyytiin Törmän Jussi, joka ei työkiireidensä takia ollut edellispäivän rientoihin mukaan ehtinyt.
Porukan enimmäkseen nukkuessa saavuimme viimein Keuruulle hyvissä ajoin hieman yhdentoista jälkeen. Roudauksen ja ruokailun jälkeen oli ensimmäisen soundcheckin aika; vuorossa jälleen HB josta osa oli ehtinyt käydä yötöissäkin sitten edellisen keikan. Eipä käynyt kateeksi. Kolmen aikaan käynnistyi tapahtuma HB:n edelleen hyvällä setillä ja Niemen Päivin antoisalla puheenvuorolla.
Kun muu tapahtuma hajaantui ympäri taloa erilaisiin kanaviin, oli Terapian ja Oratorion vuoro checkata. Yleisön palatessa saliin kuudelta oli Oratorion vuoro valloittaa Keuruu metallille. Loistava setti ja upeat soundit. Toivottavasti uusi levy tavoittaa vielä koko maailman. Terapian vuoro koitti kun Päivi oli päättänyt jo toisen puheensa tapahtumassa sekä rivitanssin oppitunnin :) Eilispäivänä ensimmäisen keikkansa upeasti soittanut Ilkka oli edelleen iskussa ja täytyypä tässä välissä esittää suuren suuret kiitokset miehelle joka lähti lyhyellä varoitusajalla ja mahtavalla asenteella mukaan!
Terapian jälkeen päätti illan ainutlaatuisella praise-hiphopillaan Cata Mansikka-Aho ja salin tyhjettyä oli taas kerran aika purkaa kaikki ja pakata ne autoon. Roudaus sujui rutiinilla, todellinen haaste odotti ulkona. Lunta oli ehtinyt sataa jo pitkin päivää ja tässä vaiheessa iltaa oli tilanne melkeinpä kaoottinen. Lumikerroksen paksuus maantiellä oli kolmattakymmentä senttiä, eli ajovauhti ei mikään päätä huimaava ollut.
Mutta Tampereelle päästiin ja kun auto oli purettu, oli tiedossa vihdoin hieman untakin. Tiiviistä ohjelmasta ja pitkistä päivistä huolimatta viikonloppu oli kuitenkin fiiliksiltään hyvin antoisa; toivottavasti myös kuulijoille. Suuret kiitokset kanssakävijöille sekä Taivaan Isälle!
Jani ja terapeutit
Perjantai 13.2.2004 - Imatra, Mansikkalan koulu
Matkassa mukana: Jani, Petri, Mikko, Harri, "vara-Antti" Ilkka, Meelis, Mikko, Jussi V. ja Olli
Koko porukka kokoontui 7:30 reenikämpille ja päivä alkoi mukavalla aamujumpalla, eli bussin lastauksella. Hetkeä myöhemmin olimmekin jo matkalla kohti Imatraa ja kaikki alkoivat jo tuntea kahvihampaan kolotusta, joten mahdollisimman pian oli pysähdyttävä tauolle, että väki sai aamupalaa. Joten puolen tunnin matkanteon jälkeen pysähdyimme Pälkäneellä Aapiskukossa. Kun kuvut oli ravittu ja bussikin sai aamupalakseen hieman öljyä ja jäähdytinnestettä, niin matkaa oli mukava jatkaa.
#530 Imatra
Matka taittui mukavasti Meeliksen ajaessa ja kukin vietti aikaa tavallaan. Osa porukasta luki, osa katseli DVD:tä läppäristä, osa nukkui ja osa vaan seurusteli keskenään. Mutta kun matka on pitkä ja raskas niin tottahan silloin täytyy muitakin taukoja pitää :) Eli pari pysähdystä ennen Imatraa, jalkojen oikomista ja kuljettajan pakollinen lihapiirakkatankkaus.
Keikkapaikka oli siis Mansikkalan koulu, jonne saavuimme hyvin aikataulun mukaisesti ja aloitimme tutut rituaalit: auton purku + pa:n ja valojen pystytys. Parin tunnin tehokkaan (?) puuhailun jälkeen kaikki oli valmista ja teimme soundchekin, jonka jälkeen taas pääsimme tärkeimpään, eli oli aika lähteä syömään! Tankkauksen jälkeen kaikilla oli kokolailla pyöreä olo, sillä Imatralla ilmeisesti leikataan wieninleikkeet aivan eri sapluunalla, kuin muualla Suomessa. En ole missään nähnyt niin isoja leikkeitä aikaisemmin. Jopa Olli alkoi puuskuttaa syömisen loppuvaiheessa ja hän sentään on tunnetusti isoruokainen kaveri, vaikkei päällepäin uskoisikaan.
Sitten takaisin keikkapaikalle, jossa ei ollut oikeastaan muuta tekemistä, kuin myyntipöydän pystyttäminen ja keikan odottelu. Ja aikanaan se keikan alku koitti ja ainakin allekirjoittaneen mielestä kaikki sujui melko hyvin. Paikalla ollut yleisö on varmaan parempi arvostelemaan keikkaa, joten en lähde erittelemään sitä sen tarkemmin. Mutta moitteita siitä tuli, ettei pyynnöstä huolimatta soitettu Paranoidia. Ehkäpä sitten joskus toiste...
Keikan jälkeen jälleen tutut rituaalit purku + pakkaus. Sen jälkeen majoituspaikkaan, jossa nautimme iltapalan ja saunan. Sen jälkeen oli mukava siirtyä yöpuulle hetkeksi aikaa. Kello oli n. 24:00 kun tajunnan valo sammui.
Lauantai 14.2.2004 - Suolahti, Suolahti-sali
Matkassa mukana edelleen: Jani, Petri, Mikko, Harri, "vara-Antti" Ilkka, Meelis, Mikko, Jussi V. ja Olli
Päivä alkoi heräämisellä Imatralla kello 6:30. Porukka ei ollut niin hirveän aktiivisen näköistä raahautuessaan aamukahville. Mutta parin kahvikupillisen jälkeen maailma alkoi näyttää paljon kirkkaammalta ja paremmalta paikalta. Nopean aamupalan jälkeen lähdimme taas tien päälle kello 7:00.
Matka eteni taas mukavasti, nyt tosin oli enemmän väkeä nukkumassa kuin edellisenä aamuna Tampereelta lähdettäessä. Toiset taas lukivat ja tulipa siinä matkalla purettua 1 kpl Kenwoodin cd-vaihtajia. Oli jättänyt levyt sisälle, eikä antanut niitä pihalle. Vaihtaja saatiin vielä kokoonkin, eikä jäänyt edes ylimääräisiä osia! Tosin kukaan ei silti uskaltanut kokeilla cd-soittimen toimivuutta. Kummallista sinänsä!
Saavuimme Suolahteen lähes aikataulun mukaisesti, taisimme olla tosin n. 2 minuuttia myöhässä, mutta aika hyvällä tarkkuudella kuitenkin. Taas alkoi samat, tutut rutiinit: tavaroiden kantoa ja pystytystä. Rutiinit sujuivat aika leppoisasti, koska bussin perän sai peruutettua lähes lavalle, ei tarvinnut kuin muutama metri työntää laatikoita rakennuksen sisäpuolella. Kasauksen ja soundchekin jälkeen oli taas aika siirtyä ravitsemuskulttuurin pariin ja täyttää vatsat kinkkukiusauksella. Syömisen jälkeen palasimme keikkapaikalle ja sitten oli toisen soundchekin aika. Toisena esiintyjänä illan konsertissa oli Valoansa. Alkuvalmistelujen jälkeen sitten kukin tappoi aikaa tavallansa, takahuoneen kahvinkeitin oli melkoisen ahkerassa käytössä. Keikan odottelun ja ajan tappamisen jälkeen oli aika siirtyä soittamiseen ja sen jälkeen taas tutut rutiinit, joiden avulla auto saatiin lastattua. Kello oli vasta 19:30, kun pääsimme aloittamaan matkan kohti Tamperetta. Matka Tampereelle sujui yllätyksettä, mutta ei ilman taukoa. Laukaan Nesteellä osa nautti paninin, toiset kahvin ja sämpylän. Ravitsevan tauon jälkeen matka jatkui katkoitta. Ja loppumatka sujui mukavan pienen askartelun kanssa, bussin sisävalaistus sai ihan uutta hohtoa matkan aikana. Ei häikäise enää ei! Ja harrastipa joku oikein valomiekkailuakin Star Wars -hengessä... No, kaikki hauska loppui aikanaan ja saavuimme Tampereelle. Vielä viimeinen rutistus ja kamat saatiin autosta takaisin varastoon. Jonka jälkeen väki hajaantui tahoilleen ja poistuivat koteihinsa. Kiitos kaikille mukana olleille, keikkajärjestäjille ja yleisölle, teidän ansiosta kaikki käytännön järjestelyt sujuivat hyvin. Suurin kiitos kuitenkin Taivaan Isälle, jonka ansiosta saimme tehdä matkaa turvallisesti halki Suomen ja takaisin.
Terapian puolesta, "vara-Antti" Ilkka
Soittelut 2004 (26)
 |
| #551 Turku |
Antti sairaslomalle, Ilkka tällä kierroksella kitaran varteen.
30.01.2004 Harjavalta 528 Vinnarin koulu, w. HB > Olinkin tästä juuri lähdössä...
31.01.2004 Keuruu 529 Yläaste, Uusi elämä, w. HB, Oratorio, Cata Mansikka-Aho & Nu Generation > Antti yleisössä.
Suuri Ilkka Itä-Suomessa -kiertue '04
13.02.2004 Imatra 530 Mansikkalan koulu. Järjettömän kokoisia pihvejä! IIK94
14.02.2004 Suolahti 531 Suolahti-Sali, Ristin juurella, w. Valoansa > Talo oli vuodelta 1984. IIK94
20.03.2004 Salo 532 Keskustan koulu. Ilkka luontaishommissa. Perinteinen kevyt kebab-päivällinen.
26.03.2004 Peräseinäjoki 533 Ritola-halli, Rovis, w. Grayfield, Ahtopaine > Ja perinteisesti jokainen söi omassa saaressaan.
 |
| #femfemett Åbo |
02.04.2004 Haapajärvi 535 Monitoimihalli, Valoa yössä, w. Aukusti > Petri palasi kotiin.
16.04.2004 Vammala 536 Seuratalo. Antti palasi remmiin. Liian ahtaat putket tässä talossa.
30.04.2004 Kouvola 537 Mansikka-ahon urheilutalo, Vappugospel, w. The Rain > Jani poissa, Ilkka tuurasi Anttia, Antti tuurasi Jania ja Mikko tuurasi Janin lauluja.
07.05.2004 Lahti 538 Joutjärven kirkko, Radikaalia. Mika miksasi. Isoilla kamoilla. Isoilla.
08.05.2004 Tampere 539 Yliopisto, w. Asianajaja, Pekka Laukkarinen > Mika miksasi. Pleikkarinen sekosi nuoteissaan.
22.05.2004 Savonlinna 540 Talvisalon yläaste, Ritala-gospel, w. Pro Fide > Pitkä matka ja keväistä mieltä. Jopa kuudelta aamulla.
05.06.2004 Karkku 541 KEO, Karkku-gospel, w. Minna & Jussi, Turvakytkin > Antti poissa, Ilkka kitarassa. "Emmä tiennytkään että näistä kamoista saa näin hyvän saundin!"
Harri sairaslomalle, Ilkka nyt rumpuihin.
30.07.2004 Ryttylä 542 Kansanlähetysopisto, Nuorten kesä, w. David Lyle Morris, Think Twice > Kostea, hikisempi, teltta.
21.08.2004 Tampere 543 Tullikamarin pakkahuone, Ristirock, w. Markus Vuorinen, Turvakytkin, Dad's Hello, Juha Tapio
22.08.2004 Hyvinkää 544 Sääksin leirikeskus, Kuutsi 2004. Sirkusteltta ja hiekkaa, hiekkaa, hiekkaa...
11.09.2004 Kortesjärvi 545 Urheilutalo, Ruskagospel, w. Amos, Pekka Laukkarinen, Luotettava todistus, The rain > Mikko ei bassossa, Mikko bassossa. Siis Nyman.
18.09.2004 Kalajoki 546 Yläaste, Tosipohjalla, w. .kraka, Mikko Goes To Heaven > Puhelin soi koko matkan.
25.09.2004 Köyliö 547 Lallintalo, Ristilukki, w. Pekka Laukkarinen, T4N, Egoeimi > Miksaaja ei tainnut käyttää bootseja.
| Hoosianna | Kuu | Kaipaan |
| Etsii | Napajäätiköt sulaa | Nuori |
| Tule ja katso |
05.11.2004 Pudasjärvi 548 Liikuntahalli. Myöhässä, Sata kaappia PA:ta mukana.
06.11.2004 Oulu 549 Urheilutalo, Oulu-gospel, w. White > Takahuoneessa fetajuustosipsejä. Ja keikka oli hyvä!
13.11.2004 Turku 550 Turkuhalli, Maata näkyvissä. Liian korkeilla pöydillä hyppivien enkeleiden seasta kesken kaiken huutamaan apua.
14.11.2004 Turku 551 Turkuhalli, Maata näkyvissä, w. Think Twice > Lyhyesti ja ytimekkäästi, viimeisen kerran.
27.11.2004 Lapua 552 Urheilutalo, Rovis, w. Dad's Hello.
 |  |  |
 |  |  |
 |  | |
 |
| Hulluja päiviä nuoruudessa |
Terapia laulaa hoosiannaa
Vaikka takana on jo 15 vuoden taival, lähtee Terapia hyvällä mielin keikoille ympäri Suomea. Vuosien varrella bändistä on hitsautunut tiivis ystäväporukka. Tälle bändille on alusta asti ollut tärkeää, että äijä istuu porukkaan. Tekemällä ja oppimalla ammattitaito on kehittynyt. Bändi haluaa, ja kuulostaa, itseltään: Terapialta.- Harvalla miehellä on näin monta ystävää, kitaristi Jani Muhonen miettii bändin plussia. Toisaalta keikat, reenit ja levytys vievät aikaa pois perheeltä ja normaalilta elämältä. Bändinä Terapia on aika meluisa. Bussissa ei yhdeksän äijän kanssa ole hiljaista, mutta yksilöinä pojat saattavat olla ujonpuoleisia ja hiljaisia.
- Se minua vähän harmittaa, kun puhutaan vain soittajista bändinä. Meidän teknikot on osa Terapiaa, ja ilman tekniikan poikia ei mentäisi keikalle, Jani tuumaa.Teini-ikäinen Terapia
Terapian sanoituspuoli näyttää ja kuulostaa Petri Lassilalta, sillä hän tekee kaikki biisit. Yhteensä kipaleita on jo reilusti yli sadan paremmalla puolella. Hankalasti soitettavia kappaleita Terapialla on paljon. Ainakin yksi joka levyllä on sellainen, jota ei saada ikinä keikalla soitettavaan kuntoon.
- Muilla ei ole ollut tarvetta tuoda sanoituksia treeneihin, pojat luottavat Petrin ammattitaitoon. Jokaisella bändissä on oma alansa, josta vastaa, Jani selittää.
Lisäksi Petrin biisit ovat sellaisia, että niitä voi hyvillä mielin soittaa keikoilla.
Bändin historiaan kuuluu toki riitelyäkin. Se ei poikia huoleta, sillä he tietävät, että kriisit ovat mahdollisuuksia. Epäkohdat voi aina selvittää ja samalla bändi uudistuu. Tämä kaava sopii myös uskonelämän hoitamiseen ja parisuhteeseen.- Vastuuta ei voi paeta. Eikä pyyhettä voi heittää kehään siksi, ettei kaikki aina tunnu hyvältä, Jani miettii.
- Minulle on Jumalan evankeliumia tajuta, kuinka elämässä toistuvat samat kaavat. Huomaan, että asiat ovat järjestyksessä. Se muistutaa, että elämässä vaikuttaa suurempi voima - Jumala.Tarkkakorvaisimmat kuuntelijat ovat huomanneet parin viime levyn kuulostavan entistä enemmän Terapialta.
- Studio 7'n aikaan aloitimme uuden tavan tehdä levyjä. Monet ovat sanoneet siitä, että etteivät levyn kappaleet ole yhtä hyviä kuin keikalla soitetut, joten me lähdimme etsimään sitä keikkasoundia, Jani valottaa tyylin muutosta. - Otettiin mukaan ulkopuolinen tuottaja ja miksaajakin vaihtui. Haimme uutta tyyliä. Työstimme EP:tä yhtä kauan kuin täyspituista levyä. Opittuja juttuja sitten sovellettiin K23:lla, ja tuoreella Hoosianna levyllä. Se oli sellainen tietyn aikakauden vaihdos, Jani toteaa.Keikkaelämää
Keikkoja Terapia tekee sopivasti, sen verran, mitä ehtii.
- Palautuminen vie aikaa, pitäisi vaihtaa keikka-asetukset taas isäksi ja työntekijäksi, Jani miettii. - Välillä ei edes kunnolla ehdi palautua keikkojen välillä, kun niitä on tarpeeksi monena viikonloppuna peräkkäin. Mutta ilman huonoja hetkiä ei hyvätkään tuntuisi miltään. Ja onhan siinä jotain maantieromantiikkaa, kun aamuyöllä kolmen aikaan pysähdytään johonkin levikkeelle. Siinä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä.Keikkaelämän tasapainottajana toimii tavallinen arki ja perhe. Poissaolot ovat raskaita perheelle. Lapsille se merkitsee taas yhtä viikonloppua, kun isä on poissa.
- Muusikkoja yleensä surkutellaan, että on rankkaa olla aina keikoilla. Rankempaa se on perheille, jotka odottavat kotona. Heille täytyy nostaa hattua, tunnustaa Jani.Jumala kulkee mukana
Usko matkustaa mukana myös keikkabussissa. Bändi rukoilee yhdessä ennen reenejä, keikkaa tai kokousta. Aina ennen keikkaa pojat siunaavat toisensa. Kotimatkoilla bussissa on vapaata ilmaa, ja ystäviä, joille jutella asioista jotka painavat mielessä. - Jumala merkitsee kokonaisvaltaisuutta, Jani miettii. - Minulle on tärkeää, että Hän on Isä ja Kaikkivaltias. Jos joku juttu ei mene ihan putkeen, niin tiedän että Hän näkee aina kokonaisuuden. Se on hienoa. Enkä koskaan ole yksin, sillä Jumala on aina kaikkialla mukanani.
Karoliina Kiviniemi / Nuotta 1/04